Tästä se kaikki alkoi. Ihan ekat itse tehdyt villasukat. Näiden värkkääminen alkoi oikeastaan jo keväällä 2014. Ehdin oppia varren oikeat ja nurjat sekä kantalapun... ja sitten totesin ettei näistä valmista tule.
Puoleksi vuodeksi unohdin koko homman, hautasin ekan sukan raakileen arkun pohjalle. Sitten lokakuun alussa löysin sen etsiessäni jotain aivan muuta. Päätin kokeilla josko tästä tulisi valmis. Ei tullut. Purin koko paskan ja aloitin alusta... Ja sen jälkeen purin ja taas aloitin alusta.
Kolmannella kerralla päätin viedä sukan maaliin vaikka mikä tulisi. Homma tökkäsi seuraavaksi kantapään kavennuksiin. Hakeuduin mestarin oppiin. Mestari opetti minua kärsivällisesti, ja jokin vain naksahti pääni sisällä, se oli verisuoni. No ei vaan. Opin kuin opinkin kantapään kavennuksen!
Sen jälkeen homma lähti käsistä. En ole ollut entiseni. Sain sukan valmiiksi. Pari ensimmäiselle syntyi nopeasti, kahdessa päivässä! Olin addiktoitunut. Ostin jopa bambupuikot, koska kuulin että ne pitävät vähemmän ääntä. En jäisi enää kiinni jos alkaisin neuloa. En enää pysty käymään kaupassakaan ilman että löydän itseni novitan lankahyllyltä. Help!
